Vauvan nimeäminen

Tulevan lapsen nimeäminen on aihe, joka saattaa joissain parisuhteissa nostattaa suuria tunteita. Niin myös meillä. Ne pienet tai hieman suuremmat näkemyserot siitä, mikä nimi olisi tulevalle lapselle se kaikkein osuvin. Toki tähän vaikuttaa onko lapsi tyttö vai poika, vaikka jotkut antavatkin lapsilleen ”sukupuolineutraaleita” nimiä kuten Eedi tai Utu. Pohdimme asiaa kuitenkin hieman toiselta kantilta, sillä olisi tärkeää antaa lapselle nimi, joka kuvastaa lasta mahdollisimman hyvin. Noh, mites tätä voit sitten ennakkoon tietää?

Itse olen enemmän kallellaan vanhoihin suomalaisiin nimiin ja vaimo taas haluaisi kansainvälisen nimen, jolla voisi pärjätä myös maailmalla. Tämä kansainvälisyys on minusta myös hyvä ajatus, enkä nyt olisi ensimmäisenä antamassakaan nimiä Yrjänä, Ursula tai Väinämö, vaikka vanhoista nimistä pidänkin. Nimen valinta on prosessi, joka meillä käynnistyi heti kun tiesimme raskaudesta. Jotenkin tuntuu omituiselta ja järjenvastaiselta valita lapselleen nimi, jota hän sitten kantaa loppuelämänsä. Voihan nimeään toki vaihtaa vielä aikuisiällä, mutta nimen antaminen on kuitenkin vastuullinen tehtävä.

Vaimo on jo pidemmän aikaa pyytänyt päästä treffeille hautausmaalle, mutta olen vain jotenkin aina ohittanut tämän pyynnön, sillä se on kuulostanut korviini hieman oudolta. Erään kerran kuitenkin suostuin ehdotukseen ja päädyimme hautausmaalle bongailemaan nimiä tulevalle lapsellemme. Tämä reissu tuotti tulosta, sillä omat nimiehdotukseni ovat sieltä poimittuja. Voin suositella tätä lämpimästi muillekin saman asian äärellä oleville, sillä lopputuloksena oli ennen kaikkea onnellinen vaimo, hyvät nimiehdotukset sekä edulliset, mutta onnistuneet treffit.

Olemme huomanneet, että nimeämiseen vaikuttaa myös omat muistot. En tietenkään halua antaa nimeä, joka assosioituu ikävään muistoon. Näitä meillä jokaisella varmasti on. Haasteeksi muodostuukin se, että muistoja on sekä itsellä että vaimolla. Juuri kun on löytänyt mielestään hyvän nimen, niin puoliso tyrmää idean vedoten huonoon mielikuvaan. Sukulaisten ja kaverien nimet tai kavereiden lasten nimet vaikuttavat myös nimeämiseen. Jokainen vanhempi varmasti haluaa antaa lapselleen uniikin ja yksilöllisen nimen, mutta toisaalta tutun ja turvallisen, ettei liikaa erotu joukosta.

Minulla ja vaimolla on molemmilla käytössä kutsumanimenä virallisen nimemme toinen nimi. Ei siitä mitään traumaa ole jäänyt, mutta aina on saanut virallisissa paikoissa selventää tätä asiaa. Lääkärissä saa olla tarkkana, ettei oma vuoro mene ohitse, tosin olen oppinut tunnistamaan ensimmäisen nimeni jo aika hyvin, jos sitä joku käyttää. Vaimolla sen sijaan on ollut hieman haasteita tämän asian kanssa, sillä hän on aikoinaan ohittanut yhden haastattelun ja melkein menettänyt tämän takia koulupaikan. Päätimmekin, että lapsemme etunimi ja kutsumanimi tulisi olemaan sama. Tästä olimme selkeästi yhtä mieltä. Toisaalta on coolia, että vanhempamme ovat valinneet meille hyvät nimet vanhoille päiville. Eläkepäiville siirtyessämme voimmekin ottaa käyttöön nämä loistavat etunimemme, sillä ne ovat aika perinteiset. Olemme saaneet aikaan myös hämmennystä käyttämällä näitä nimiä hääkutsuissamme.

Myös nimen selkeä kirjoitusasu on mietityttänyt, sillä erilaiset väliviivalla kirjoitettavat nimet vaativat yleensä erillisen selvennyksen. Lisäksi tutuilla, joilla on pitkä tai kaksiosainen nimi ovat saaneet kavereiden keskuudessa usein lempinimen. Eli vaikka kuinka haluisimme, että lasta kutsuttaisiin kauniilla pitkällä ja kaksiosaisella nimellä, lyhenee nimi viimeistään koulussa.

Tulimme siihen lopputulokseen, että miltä vauva näyttää, niin sellainen olisi myös nimi. Arvaan kyllä jo tämän lopputuloksen. Luulenpa, että vauva näyttää molempien mielestä oman nimiehdotuksensa näköiseltä. Katsotaan kuinka käy, varmaan menee arpapeliksi tai lahjonnaksi.

Mites on, oletteko muut päässeet helposti sopuun lapsen nimestä?