Siivooja: Vuoden 2015 parisuhdeteko

Kotisiivooja kuulostaa snobien tai rikkaiden palvelulta, mutta aika moni tavallinen pulliainenkin käyttää siivouspalveluita. Meillä siivotaan, koska niin kuuluu tehdä. Emme tietenkään tykkää asua sotkun keskellä ja tietynlainen perussiisteys on hyvä olla olemassa. Koiran myötä lattiat olisivat kyllä koko ajan pesua vailla ja irtokarvaa löytyy joka nurkasta.

Siivous on aiheuttanut meillä aina pientä närää, sillä emme vaimoni kanssa kumpikaan ole mitään suuria siivouksen ystäviä. Emme niinkään kinastele siitä kumpi siivoaa ja mitä siivoaa, vaan siitä ajasta mitä siivoukseen kuluu ja milloin ylipäätään siivotaan.

Tulen väsyneenä työpäivän jälkeen kotiin ja vaimo toteaa, että on siivouspäivä. Ajatella, juuri kun olin haaveillut istuvani pianon ääreen tekemään pitkästä aikaa uutta musiikkia. No ei muuta kuin imuri käteen ja siivoamaan. Kun siivous on ohi, myös musiikillinen inspiraatio on ohi ja tietysti myös mieletön nälkä.

Yhden tällaisen päivän jälkeen päätin ratkaista asian omalla tavallani palkkaamalla meille kotisiivoojan. Sain aika nopeasti tarjoukset paikallisista siivousfirmoista ja kohta diili oli tehty. Tuntui luksukselta tulla työpäivän jälkeen puhtaaseen kotiin. Varsinkin vaimon loppuraskaudesta siivooja tuli tarpeeseen, vältyttiin joulusiivoukselta ja muilta hirvityksiltä. Eikä se vaimokaan tätä siivooja ideaa ole kummemmin vastustellut.

Joku saattaa ajatella kodin olevan niin pyhä paikka, että kukaan muu ei saa siellä siivota tai että ”eikös nyt sen verran pidä kotitöistä huolehtia, että itse edes siivoaa oman kotinsa”. Joku voi myös ajatella siivouspalveluiden käytön olevan vain laiskuutta. Itse ajattelen asiasta kuitenkin niin, että se on win-win tilanne. Minulle jää enemmän aikaa asioihin, joita tykkään tehdä ja siivouksesta saa huolehtia oman alansa ammattilainen, joka haluaa tehdä sitä työkseen ja saa siitä elantonsa. Myös vaimon kanssa kinaaminen siivouksesta on vähentynyt ainakin 75% ja se on paljon.

Olen luonteeltani ehkä hieman ratkaisukeskeinen, sillä aikoinaan ensimmäisessä asunnossamme ei ollut tiskikonetta ja tiskivuorot ärsyttivät suunnattomasti. Tiskikonetta ei tullut hankittua vaimon väittäessä, että kahdelta ihmiseltä ei tule niin paljon tiskiä. Kyllä tuli. Tiskivuoroista tehtiin monta kertaa kauppaa …tai minä tein. Myös lahjonta pääsi näyttelemään omaa osaansa tässä meidän kotitöiden draamassa. Jossain vaiheessa tämä ainainen käsin tiskaaminen alkoi kypsyttää, joten hankin meille tiskikoneen vaimon tietämättä. Mahtava tunne, tiskausongelma oli poissa. Vaimo tosin saattaisi olla seuraava ongelma, mutta eipä hänkään enää tiskannut käsin vaan siirtyi käyttämään konetta. Siis yksi riidan aihe jälleen vähemmän. Näin tarkemmin ajateltuna, saahan siitäkin riidan kumpi sen tiskikoneen oikein tyhjentää.

Nyt lapsen syntymisen jälkeen olemme pohtineen jätämmekö siivouspalvelun kokonaan pois, mutta päädyimme mieluummin käyttämään sen ajan pojun kanssa, mitä käyttäisimme isompaan siivoukseen. Päätös on ollut mainio. Summa, jonka käytämme siivoukseen kuukaudessa ei kuitenkaan ole valtava kotitalousvähennyksen jälkeen. Kotona on nyt rauha ja itse tarvitsee tehdä viikkosiivous vain joka toinen viikko. Vaikutus turhien kinasteluiden määrään on ollut huomattava ja saamme käyttää siivoukseen käytettävän ajan sellaiseen, mistä oikeasti nautimme.

p.s. Onhan se nyt mahtavaa, kun menet vessaan siivoojan jäljiltä ja joku on taitellut sulle vessapaperin aivan kuten olisi hotellissa. Namitkin tulee kaupanpäälle.