Poju yhdeksän kuukautta

Meidän pikkuherra täytti eilen täydet 9 kuukautta. Ajatella, poju asusti yhdeksän kuukautta vaimon masussa ja nyt hän on ollut saman verran meidän kanssa tutustumassa uuteen ihmeelliseen maailmaan. Pikkumies ei ole enää mikään pikkuvauva vaan todellinen äijä. Tahdonlujuutta löytyy ja liikkuminen on salamannopeaa. Vatsa on myös pohjaton, mutta eikös kaikilla kasvavilla pojilla ole? Satsumat saavat muuten aikaan hysterian, jos meinaa vain itse niitä syödä. Pitää siis tehdä tasajako kotirauhan säilyttämiseksi.

Pikkuapuri etsimässä välipalaa kauppakasseista.

Pojulla on jatkuva halitarve ja märkiä yllätyspusuja saa toisinaan varoa, sillä hampaat ovat todella terävät. Hampaita on suussa nyt viisi kappaletta ja lisää tulossa. Aamuisin on mukava köllötellä yhdessä sängyllä pojun myllätessä vieressä ja kiipeillessä päällä. Kiipeilytaidot ovat selkeästi kehittyneet, nyt kun hän on oppinut nousemaan itse seisomaan. Hallitut alastulot ovat edelleen harjoituksen alla. Kävelyä ollaan treenailtu kärryn avulla, vaikka kyydissä oleminen olisikin paljon hauskempaa.

Pikkumies myös juttelee kovasti omalla tyylillään. Jotain selkeitä äänteitä on jo ollut kuultavissa, kuten pappa ja mamma. Pap-pap-pap…. Mam-mam-mam. Yritän kovasti ymmärtää muitakin hänen kertomiaan asioita ja jos en aina ymmärrä on lopputuloksena kiljuminen. Poju on selkeästi löytänyt oman äänensä ja haluaa käyttää sitä. Välillä päristellään ja toisinaan huudahdellaan.

Aamuheräämisiä olemme saaneet käännettyä vähän myöhemmäksi, joten ihan joka aamu ei tarvitse herätä klo: 5.00. Päiväunet ovat edelleen siinä 0,5 – 1,5h välillä ja nyt kylmien ilmojen saavuttua poju on selkeästi nukkunut paremmin ulkona vaunuissa.

Kirjat ovat alkaneet kiinnostamaan ja poju tykkää kuunnella satuja. Hänellä on myös omia kirjoja, joita hän käy välillä lukemassa ja toisinaan maistelemassa. Suosikkikirja on hamsterikirja, jossa iso pyöreä hamsteri seikkailee viiden sivun verran. Meinaakohan poju, että hamsteri maistuu hyvältä? Minulla oli muuten joskus haaveena hankkia oma hamsteri, jota voisi aamuisin tuijotella. Joisin kahvia aamukoomassa ja katsoisin, kun hamsteri juoksentelee kitisevässä juoksupyörässään. Vaimo ei lämmennyt ideasta.

Meikäläinen on ollut nyt kotona n. 1,5kk ja itse asiassa eilen loppui vanhempainvapaa. Tänään siis alkoi isyysloman viimeinen pätkä, kunnes hoitovapaa kohta odottaa. Eli toisin sanoen olen kehittynyt vanhemmasta isäksi, kunnes minusta tulee hoitaja. Hyvinhän meillä on mennyt, vaikka kaikki päivät eivät olekaan olleet aina niin aurinkoisia ja täynnä iloa. Varsinkin nyt kun ollaan sairasteltu koko perheen voimin, niin päivät ovat tuntuneet aika uuvuttavilta. Onneksi vaimolla on huomenna vapaapäivä, joten meillä on tiedossa mukavan pitkä viikonloppu.