Poju seitsemän kuukautta

Taas on yksi etappi saavutettu, nimittäin pojulla tuli tänään 7kk täyteen. Pieni mies se vaan jatkaa kasvuaan ja me yritetään pysyä perässä.

Kuukauden aikana kehitys on ollut huimaa ja isänä on ilo jakaa taas tärkeimmät merkkipaalut.

Liikkuminen menee edelleen suurimmaksi osaksi kierien, mahtaa olla aika mahtavat sivuttaiset vatsalihakset. Uutena tyylinä kuukauden aikana on lisäksi tullut ryömiminen. Koiran ruokakuppi on yksi lempi kohteita tavoitella. Onneksi koira osaa pitää puoliaan, jos pikkumies yrittää tulla osingoille vanhan herran ruoista.

Poju osaa nykyisin istua tuettuna ja myös ilman tukea pienen hetken, mutta ei osaa kuitenkaan vielä nousta itse istumaan. Poju on erityisen ilahtunut tästä istumisjutusta päästessään syöttötuoliin, josta voi seurailla maailman menoa hieman ylempää.

Lempiruokaa on edelleen puuro ja sen joukossa kaikenlaiset marjat. Poju on päässyt myös sormiruokailun makuun ja parasta naposteltavaa on keitetyt porkkanat siivuina sekä maissinaksut. Pojussa taitaa piileä salainen taitelija, sillä ruoista hän koittaa kovasti tehdä taidetta hieromalla niitä pöytään. Ostaisikohan Kiasma uuden tilataideteoksen ”tunteet pöydällä”?

Poju on päässyt myös uimaan, niin kylpylässä kuin rannallakin. Poju tykkää polskuttelusta kovasti muuallakin kuin omassa ammeessaan. Kotona kylpeminen kuuluu edelleen myös lempipuuhiin.

Vierastaminen astui kuvioihin muutama viikko sitten. Pieni mies kaivautuu äitin tai isin kainaloon, jos joku vieraampi kasvo tulee liian lähelle ja toisinaan tulee myös itku. Sinänsä huvittavaa, että poju vierastaa oikeastaan kaikkia muita paitsi vaimoa ja minua.

Poju on nukkunut nyt hieman yli kuukauden omassa huoneessaan ja edelleen se on ihan loistojuttu. Poju nukkuu kokonaisia öitä ja päivisin kolmet päiväunet. Myös omat unet ovat parantuneet, vaikka en osaakaan mennä ajoissa nukkumaan.

Poju on märkien pusujen lisäksi alkanut käyttää hampaita puremiseen. Tekee kipeää, kun kaksi talttaa iskeytyy ihoon. No jokainen osoittakoon hellyyttä omalla tavallaan.

Hauska huomata, miten uteliaita lapset ovat. Meidän poju erittäin kiinnostunut kaikista uusista tavaroista ja varsinkin, jos ne pitävät ääntä tai rapisevat. Mainoksien repiminen on tällä hetkellä pojun mielestä mainiota ajanvietettä, onkohan näinkin pienellä jo patoutumia isoja kauppaketjuja kohtaan?

Pojun temperamentti alkaa tulla entistä enemmän esille. Jos hän tahtoo jotain esim. ruokapöydässä niin tulee tekoitku ja nyrkit alkavat viuhtoa kovaa vauhtia. Innolla odotan koko perheen yhteisiä lautapelihetkiä, kunhan poju tuosta hieman kasvaa (myöskään vaimolta ei temperamenttia puutu).