Poju kuusi kuukautta

Tänään on kulunut puoli vuotta siitä, kun saimme tuon mahtavan lahjan perheeseemme. Suloinen pieni poika syntyi maailmaan tammikuussa ja kaikki oli kovin uutta ja ihmeellistä. Nyt kun katson poikaa voin vain ihmetellä, että oliko hän todella niin pieni nyytti, kuin ensimmäisissä valokuvissa.

Poju on kasvanut ensihetkistä hurjasti ja maaginen 70cm rajakin on mennyt rikki. Hampaitakin on tullut toinen lisää ja nyt alaetuhampaat nököttää paikallaan nätisti ja ovat muuten terävät.

Kieriminen sujuu jo aikamoista vauhtia. Eilen tajusin, että terassin ovelle pitää ehkä hankkia portti. Poju nimittäin yrittää kieriä ulos ovesta sen ollessa auki, tietysti voisin vaan sulkea oven. Myös johdot tuntuvat kiinnostavan ja eilen sainkin keräillä johtoja hieman pois näkyviltä. Pitää varmaan asentaa johtokourut niiden piilottamiseksi. Muutekin omaa kotia katsoo nyt ihan uudesta näkökulmasta, kodin lapsiturvallisuutta täytyykin vielä hieman parannella. Koirakin on saanut oman osansa pojun kierimisestä. Nuga joutuu useammin vaihtamaan paikkaa oman rauhan toivossa, sillä poju pyrkii aina lähelle koiraa.

Ruoka maistuu edelleen hyvin. Lempiruokia on tällä hetkellä puuro ja bataatti, mutta porkkana saa vastaavasti aikaan veikeän irvistyksen kasvoille. Nyt kesän tullen marjat ovat myös suurinta herkkua. Lihaa ja kanaakin on maisteltu pienissä määrin ja hyvin näyttää nekin uppoavan. Poju osaa muuten jo kertoa jos hänellä on nälkä. Alkaa kuulua tasainen Mmm-mm kun on ruoka-aika. Ruokapöydässä ja ruokailun aikana kuuluu myös tasainen hykertely. Pojun kanssa ollaan myös harjoiteltu istumaan pieniä hetkiä tuettuna syöttötuolissa. Pöydän päässä poju on onnellisimmillaan, sillä hän näkee siitä paremmin mitä keittiössä puuhastellaan.

Poika on oppinut päästämään riemun kiljahduksia ja kiljuminen tuntuu muutenkin olevan kivaa. Onhan se hieno taito, mutta viime aikoina se on tapahtunut enimmäkseen korvani juuressa.

Vierastamista ei ole vielä paljon havaittavissa, mutta toki varmistavia katseita vanhempien suuntaan tulee vieraissa syleissä. Poju kyllä tykkää kulkea sylistä syliin ja kädet ojentuvatkin innokkaasti uutta syliä kohti. Tällä viikolla poju on kovasti ollut minun perääni, hänestä on ilmeisen hauskaa istua sylissä ja hamuilla partaa. Poju tykkää myös antaa märkiä ”pusuja”, tosin se on lähinnä suu auki kuolaamista poskelle.

Siirryimme käyttämään vaunuissa ratasosaa. Muutoksen myötä poju on alkanut viihtymään vaunuissa aivan uudella tavalla. Hankimme myös Babyzen YoYo+ matkarattaat reissuja varten ja pikkumies tuntuu viihtyvän niissä mainosti. Kirjoittelen matkarattaista lisää, kunhan saamme hieman lisää käyttökokemuksia.

Poju sai oman huoneen pari viikkoa sitten ja on siitä lähtien nukkunut omassa huoneessa. Uni näyttää maistuvan hyvin. Poju menee nukkumaan seitsemän pintaan ja heräilee aamulla viiden aikoihin. Pitäisi yrittää kääntää rytmiä edes tunnilla eteenpäin, niin ei tekisi niin tiukkaa herätä aamuisin. No päiväunet maistuvat kyllä itsellekin näin lomalla. Olemme kokeneet pojun omassa huoneessa nukkumisen hyväksi jutuksi, niin omien unien, kuin parisuhteenkin kannalta. Näiden huonejärjestelyiden takia myös telkkari sai lähteä, sillä se ei enää meille mahtunut.

Nyt kun puoli vuotta on kulunut voin todeta pojun olevan täysin luonnollinen osa meidän perhettä. Täydellinen pieni poika, jonka kanssa jaetaan yhteisiä kokemuksia.

Tänään oltiin muuten pojun tädin luona viettämässä huikeita puolivuotis-synttäreitä :)