Poju kahdeksan kuukautta

Eilen tuli täyteen kahdeksan kuukautta siitä, kun pikkumies syntyi maailmaan. Mitä on tapahtunut kuukaudessa? Ollaan harjoiteltu entistä enemmän sormiruokailua ja poju on siinä melko taitava. Täytyy vaan muistaa ottaa pikkumiehen paita pois, niin selviää pienemmällä siivouksella. Pojulle tarjoiltavista ruoista on myös löytynyt pikkuherran suosikit ja välillä ilmeestä näkee, jos joku ruoka ei ollutkaan niin herkkua. Eikös se ole aika monta kertaa, kun uutta makua pitää maistella ennen kuin siihen tottuu?

Lattialla istuminen sujuu jo tosi hienosti, vaikka mies huojuukin vielä melkoisesti. Taakse vaan tarpeeksi tyynyjä ja toppausta, niin hyvin sujuu. Poju osaa myös kierähtää istualtaan hienosti mahalleen. Vaimo on edelleenkin ainut, joka on nähnyt pojun kääntyvän omatoimisesti istuma-asentoon. No tämä taito varmasti vahvistuu ajan myötä ja ehkä itsekin pääsen sen näkemään.

Liikkuminen on saanut ihan uuden ulottuvuuden. Poju alkaa olla niin nopea liikkeissään, että en tiedä miten sitä oikein pysyy perässä …ja hän siis vasta ryömii. Luulen, että konttaaminen on myös aika lähellä tuloaan, sillä peppu on välillä siihen malliin pystyssä. Hän myös ryömii jalkojen juureen halutessaan syliin ja ojentaa vielä hienosti käsiään ylöspäin.

Pakko myös kertoa uudesta "inkkariäänestä",  joka on opeteltu pojun kanssa. Kun pesen pojun naamaa, niin hän alkaa heti pitää sullaan ääntä ja kun käsi osuu suulle, niin siitähän tulee hauska ääni. Leikeissään hän soveltaa samaa ideaa lelujen kanssa, joita hän läpsyttelee suulleen ja huutaa samaan aikaan. Wo-Wo-Wo-Wo!

Viime yöt ovat olleet hieman katkonaisia, sillä poju on itkenyt uusia puhkeavia hampaitaan. Alahampaiden kaveriksi on tulossa nyt ylös kaksi hammasta. Itku toki valvottaa, mutta on tosi raastavaa nähdä pojun kovat kivut. Hysteerinen itku, kun ei vaan lopu ihan hetkessä. Nyt olemme kokeilleen pahimpiin huutoihin nestemäistä särkylääkettä ja se on tuntunut auttavan. Poju on rauhoittunut ja nukahtanut kohta uudelleen. Se on muuten aika tarkalleen siinä puolenyön jälkeen, kun pikkumiehen hammaskivut alkavat. Saa nähdä onko kaikki hampaat yhtä kivuliaita.

Kuukauden aikana olen jäänyt koti-isäksi. Pitkäaikainen haaveeni toteutui ja koti-isyys on tuntunut toistaiseksi mahtavalta. Vasta vajaat kaksi viikkoa takana, joten vaikea oikeastaan sanoa vielä sen enempää. Poju on suhtaunut muutokseen hienosti ja päivät sujuu isinkin kanssa.

Toisaalta kotona oleminen on työlästä, sillä on niin paljon lapseen liittyviä asioita hoidettavana, mutta toisaalta koen myös valtavan energian määrän. Tätä energiaa pitää sitten lastenhoidon ohella purkaa kaikenlaisiin pikku puuhasteluihin. Päässä pyörii myös kaikenlaisia uusia projekteja, joita voisi tässä ohella toteuttaa. No se jää nähtäväksi, miten niiden kanssa käy.

Katseltiin muuten vaimon kanssa sunnuntaina videoita, joita olemme pojusta kuvailleet. Mihin oikein on kadonnut meidän pieni vauva?