Poika 4 viikkoa

Tänään poikamme täyttää huikeat neljä viikkoa. Kulunut kuukausi on mennyt todella nopeasti ja siihen on mahtunut paljon tapahtumia. Syntymän jälkeen olen ollut isyysvapaalla kaksi viikkoa ja töissäkin olen jo samaisen tovin taas ehtinyt viettää. Kuukauteen on mahtunut mummola-kyläily, paljon vieraita, kolme neuvolaa sekä lapsen nimenantojuhla.

Kevät etenee kovaa vauhtia ja ollaan kohta puolessa välissä helmikuuta. Aika menee siivillä ja lapsi kasvaa, kohta tässä varmaan kiikutaan keinutuolissa ja ihastellaan jo lastenlapsia. Onneksi yksi keinutuoli meiltä löytyy valmiiksi …siinä muuten on erittäin hyvä nukuttaa pikkuista. Vaimon ollessa viimeisillään aika mateli ja joulu-tammikuu tuntui ikuisuuden pitkältä. Ihmeellistä miten ajantaju muuttuu lapsen synnyttyä.

Mikä on kuukauden aikana muuttunut?

  • Yöunista on tullut katkonaisempia. Etukäteen hieman stressasin saanko enää uudestaan unta, jos lapsi yöllä valvottaa. No tämä huoli on ainakin osoittautunut turhaksi, sillä uni tulee heti kun antaa itselle luvan nukahtaa. Vaimo kiittää, nyt taloudessa kuorsaa parhaillaan minä, vauva ja koira.
  • Nyt kun on palannut päivätöihin tuntuu, että koko ajan on pieni kiire päällä. Kotiin tullessa olisi paljon hoidettavia asioita, mutta eihän sitä malttaisi kun poikaakin on kiva tuijotella.
  • Vaippoja tulee ja menee. Vaipat tuntuu olevan koko ajan lopussa, vaikka niitä useampi paketti kerralla ostetaankin. Pitäisi taas lähteä kauppaan.
  • Kun katsoo kalenterista seuraavan päivän menoja neuvola tuntuu olevan aina ”huomenna”.
  • Pesukone on koko ajan päällä, sillä pyykkiä tulee uskomattoman paljon. Toistaiseksi kohtalokseni on koitunut vain väistellä pyykkitelineitä pesuhuoneessa.
  • Oman elämän prioriteetit ovat joutuneet koetukselle. Mikä on tärkeintä ja mihin haluat aikasi käyttää?
  • Käsitys rakkaudesta on muuttunut, yhtäkkiä maailman tärkeimpiä ihmisiä onkin kaksi, vaimo ja poika. Kyllä se oma perhe vaan on maailman rakkain, heitä haluaa suojella kaikelta.

Palattuani töihin esimieheni sanoi minulle hienosti, että nyt voisin ymmärtää työtäni uusin silmin. Jokainen lapsi on vanhemmillensa se kaikkein rakkain, saammekin päiväkodissa hoitaa näitä maailman tärkeimpiä ihmisiä. Ajatelma kyllä avasi omia silmiä hieman uudella tavalla lastentarhanopettajan työhön.

Kulunut kuukausi on ollut mahtavaa aikaa ja päivääkään en vaihtaisi pois… Paitsi yhden, päivän jolloin vaimo lähetti minut yksin ostoksille metrin pituisen lastentarvikelistan kanssa. Sillä reissulla tuli tuskanhiki.