Olenko läsnä lapselleni?

 

Video: Parasta Aikaa

 
En tahdo huomenna huomata etten ollut läsnä. Hetki on nyt, hetki on tässä.
— Elastinen feat. Juha Tapio: "Parasta Aikaa"

Kamppailen joka päivä ajatuksen kanssa, olenko viettänyt tänään tarpeeksi aikaa pojun kanssa. On niin paljon muka tärkeitä asioita, jotka pitää hoitaa ja tehdä. Jotenkin rajua ajatella, mutta jos jostain syystä menettäisin pojun huomenna voisinko silloin sanoa hyvällä omallatunnolla, että vietin hänen kanssaan niin paljon aikaa kuin oli mahdollista.

Olinko tänään niin hyvä isä lapselleni kuin olisin voinut olla? Kuinka usein vanhempina pysähdymme arjen keskellä oikeasti ihmettelemään tuota pientä luomusta? Lapsuus saattaa tuntua sillä hetkellä pitkältä, mutta on lopulta vain ohikiitävä hetki elämästämme.

Itse olin yhtenä iltana nukuttamassa pojua, kun siinä ihmeteltiin toisiamme. Missä vaiheessa pojusta oli tullut niin iso, että hän nukahtaa omaan sänkyyn eikä minun käsivarsilleni. Siinä tuijotimme toisiamme kunnes poju lopulta nukahti pieni hymy kasvoillaan. Milloin tulee vaihe, kun poju ei enää kaipaa minua iltaisin? Muistanko painaa nämä kaikki iltahetket mieleen? Muistanko nauttia hetkestä, tässä ja nyt?