Oikea aika tulla vanhemmaksi?

Niinhän se on, että vaikka kuinka suunnittelisi lapsien hankintaa ei se ole mikään itsestäänselvyys, että vauvoja alkaa heti kuulua, kun itselle sopii. Me olimme siitä onnellisessa asemassa, että poju ilmoitteli itsestään lähes heti, kun aloimme yrittää. Olimme kuitenkin henkisesti valmistautuneet myös pidempään odotukseen ja mahdolliseen adoptioon.

Olemme vaimon kanssa suhtautuneet lapsiin positiivisesti heti alusta alkaen. Kummallekin oli selvää, että haluaisimme omia lapsia jossain vaiheessa elämää. Kysymys kuuluikin, milloin olisi sopiva aika yrittää lasta? Itse ajattelin juuri naimisiin menneenä nuorena 20 –vuotiaana, että olisi mahtavaa saada lapsia vaikka heti. Vaimo ei ollut vielä asiasta niin innoissaan, enkä itsekään ollut oikeasti ihan varma asiasta, vauvakuumeesta huolimatta. Olin kuitenkin varuiksi käynyt pyytämässä tarjouksen lastenvaunuista. Suhtauduimme asiaan niin, että jos lapsi päättäisi suunnittelusta huolimatta ilmoittaa itsestään, niin hän olisi erittäin tervetullut lisä perheeseemme.

Keskustelimme vaimon kanssa paljon lapsista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Olemme ehkä siinä mielessä tyyppiesimerkki pariskunnasta, joka haluaa suunnitella elämää ehkä vähän liikaakin. Huomasimme, että meille alkoi tulla aina uusia tavoitteita, johon päästyämme voisimme alkaa yrittää lapsien hankkimista. Vaimo opiskeli työn ohella esimiestutkintoa ja ajattelimme, että kun hän valmistuu olisi sopiva hetki. Lähdin kuitenkin itsekin opiskelemaan, joten lapsihaaveet taas hieman lykkääntyivät. Ajattelimme myös, että olisi helpompaa, jos molemmilla olisi omaa koulutusta vastaava vakituinen työpaikka. Näin myös talous olisi turvattu.

Vaimo sai lopulta uuden koulutusta vastaavan työpaikan, mutta eihän uudesta työpaikasta nyt heti voisi jäädä äitiyslomalle. Sehän voisi jopa vaikuttaa uraan tulevaisuudessa tai niin vaimo ainakin kuvitteli. Vaimon uusi työ sijaitsi toisella paikkakunnalla, joten päätimme muuttaa. Päädyimme lopulta asumaan maaseudulle peltojen keskelle, lähes täysin omaan rauhaan. Täällä on muuten talvi-iltoina todella pimeää, sillä katuvaloja ei juurikaan ole näkynyt. Kävi hienosti, sillä itsekin sain lähes heti vakituisen työpaikan, joten asiat olivat taas mallillaan.

Emme varsinaisesti missään vaiheessa stressanneet lapsi asiaa sen enempää. Ajatuksissa oli lähinnä, että meillä ei ole mikään kiire niiden suhteen. Kuitenkin lapsen synnyttyä pitää olla valmis kantamaan vastuu myös mahdollisesta sairaasta lapsesta. Ehkäpä tämä vastuukysymys sai meitä pohtimaan asiaa hieman pidempään.

Huomasimme, että kahdeksan vuoden pääkaupunkiseudulla asumisen jälkeen rauhoitti kummasti mieltä muuttaa maalle. Molemmista alkoi tuntua, että nyt voisi olla oikea aika. Uudella paikkakunnalla meillä ei iltaisin ollut mitään kummempaa tekemistä, joten arvata saattaa mikä oli pimeiden iltojen lopputulos.

Nyt 28-vuotiaina olemme onnellisia yhdeksän kuukautisen terveen pojan vanhempia ja nautimme täysillä tästä uudesta elämäntilanteesta. Kun miettii viimeistä yhdeksää kuukautta, niin olen kiitollinen, että lapsi tuli ”oikeaan aikaan”. Molempien sitoutuneisuus helpotti myös selviämistä pojun koliikista. Vaikka lapsi olisi saapunut aikaisemmin perheeseemme ei se kuitenkaan olisi muuttanut tulevaisuuden suunnitelmiamme koulutuksen ja uran suhteen. Elämä vain olisi muovautunut hieman eri tavalla, lapsi huomioiden.

Väärässä iässä vanhemmaksi aiheesta keskustellaan Marja Hintikka Livessä ma 7.11. klo: 21.00 Yle TV2 sekä radiossa Yle Puheella ti klo: 16.00, jossa sama teema eri näkökulma. Vieraina Sedu Koskinen ja Sara Parikka. Myös itse olen mukana suorassa lähetyksessä tähtibloggaajan roolissa.

LattePappa blogia voit seurata myös: