M.O.I. – Maailman Onnellisimmat Ihmiset

Onnellisuus on suhteellinen käsitys, mutta lapsen saamisen jälkeen olemme olleet vaimoni kanssa maailman onnellisimpia ihmisiä. Vanhemmuus on tuonut mukanaan paljon vastuullisuutta, mutta ennen kaikkea onnellisuutta. En väitä ettenkö olisi ollut onnellinen ennen vauvaa, mutta nyt se vaan tuntuu jotenkin niin konkreettiselta. Joka aamu kun herään uuteen päivään odotan innolla näkeväni taas pikkumiehen. Toisinaan aamut kolmen tunnin yöunien jälkeen eivät ehkä tunnu niin onnellisilta, mutta olipahan ainakin syy valvoa. 

Suomalainen asenne onnellisuuteen on mielestäni hieman vääristynyt. Välillä tuleekin mieleen kysymys, eikö täällä saa olla onnellinen? Eikös joku sananlaskukin ole olemassa missä sanotaan että ”Kellä onni on, se onnen kätkeköön”. Usein onnellisia ihmisiä, jotka vielä hehkuttavat omaa fiilistään, pidetään ylimielisinä tai leveilijöinä. Joku myös saattaa ajatella onnellista ihmisistä tyyppinä, joka haluaa vaan osoittaa, että itsellä on asiat muita paremmin. Tai sitten niitä pidetään vaan outoina. Suomalaisina meidän pitäisi olla perus melankolisia, masentuneita sekä kuunnella ainoastaan mollissa soitettua musiikkia. Ei kai sen niin tarvitse olla?

On totta, että lapsi tuo perheeseen onnen tunteen, mutta varmasti myös kaikkia muitakin tunteita. Eräs ystäväni sanoikin minulle, että älä sitten pelästy tunteitasi, kun sinusta tulee isä. Toisaalta oma onnellisuus ei voi olla pelkästään lasten varassa, siteeraan tähän appiukkoni viisaita sanoja ”Lapset ovat meillä vain lainassa, kunnes muuttavat kotoa pois”. Niin, kai se omakin poika joskus lähtee kokeilemaan siipiään.

Onnellisuus on niin paljon muutakin: Parisuhteen huoltoa, koti, harrastuksia, työpaikka, ystäviä, sukulaisia, matkustelua, elämästä nauttimista ja hyvää ruokaa. Olen todella kiitollinen siitä, että saan olla onnellinen ja toivottavasti se myös heijastuu minusta muille. Uskonkin, että tämä kaikki on annettu meille lahjana.

Ihan parasta on muuten köllötellä pojan kanssa päiväunilla, niin että poika makaa vatsani päällä. Eipä siinä itse tule nukuttua, mutta poika ainakin saa hyvät unet isän masulla. Olen tässä hieman miettinyt myös tuota painonpudotusta, mutta tähän asti olen pitänyt pojan puolia. Pitäähän hänellä olla pehmeä makuualusta.

Nyt tulimme tekemään isovanhemmista maailman onnellisimpia, sillä pikkumies pääsi meidän kanssa ensimmäiselle yökyläilylle mummilaan.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!