Kuinka esitellä vastasyntynyt koiralle?

Koira on ehdottomasti ihmisen paras ystävä, sillä päivästä riippumatta tämä iloinen karvakuono jaksaa tervehtiä häntäänsä heiluttaen ja hieman kuonolla tökkien. Olisipa vaimokin joka aamu yhtä iloisella tuulella, kuin tämä nelijalkainen ystävämme.

Omistamme 7-vuotiaan suomenlapinkoiran, joka on todella lunki veijari. Elämänasenne on koiralla kohdallaan, sillä se ei turhasta hätkähdä. Joku saattaisi väittää laiskaksikin, mutta kun hän ulos pääsee, niin meininki muuttuu ja vauhtia riittää. Koiran nimi on muuten Nuga. Meitä kuitenkin jännitti, mitä koira mahtaisi tuumata tästä uudesta perheenjäsenestämme.

Raskausaikana huomasimme, että koira reagoi vaimoon hieman eritavalla kuin ennen. Nuga saattoi välillä mennä vaimon käden luokse ja kevyesti näykkiä sormia ikään kuin haluaisi kertoa jotain. Koira alkoi ulkoillessaan myös hyppiä vaimon mahaa vasten, mutta lopetti kyllä kun kiellettiin. Uskollinen ystävä siis tiesi, että nyt on jotain meneillään.

Olimme järjestäneet koiran vanhemmilleni hoitoon lasketun ajan lähentyessä. Nuga pärjäsi siellä erittäin hyvin. Kun vauva syntyi annoimme vanhemmilleni matkaan vauvan pipon, jota poika oli pitänyt sairaalassa päässään. Koira sai siis heti haistella vauvan tuoksuja, kun vanhempani palasivat katsomasta vauvaa.

Viikon kuluttua kotiutumisesta Nuga oli tulossa takaisin kotiin. Olimme laittaneet pojan makuulleen lattialle peiton päälle, jotta koiran olisi helppo päästä tutkailemaan vauvaa ja ensikohtaaminen voisi sujua hyvin. Niin ainakin toivoimme.

Koira odotti eteisessä, jossa se sai haistella vauvan harsoa. Pyysin koiran istumaan ja koiran haistellessa harsoa, annoin vielä muutaman herkun. Lopulta päästin koiran olohuoneeseen, jossa vauva makoili.

Oli huvittavaa, että koira kävi nuuhkaisemassa vauvaa ja meni heti omalle paikallensa huoneen nurkkaan. Eipä vissiin hirveästi kiinnostanut tämä uusi tulokas. Hetkeä myöhemmin pyysimme Nugan takaisin muutamaa valokuvaa varten. Koira tuli mielellään kuvattavaksi ja meni sen jälkeen taas pois.

Nyt muutamia viikkoja myöhemmin koira on alkanut enemmän nuuhkia poikaa sekä mennyt jopa ihan sitterin viereen makoilemaan. Nuga ei enää niin paljon välttele vauvaa ja olemme laittaneet merkille, että koira jopa hieman vahtii häntä. Jos vauva alkaa itkemään esim. ollessaan leikkimatolla, koira alkaa vinkumaan. Vauvan nukkuessa ulkona vaunuissa, koira istuu ja vahtii vieressä.

Tähän asti olen opettanut Nugalle paljon hyödyllisiä temppuja, kuten armeija tyyliin ryömiminen sekä matkimaan oravaa. Ajattelin, että koira olisi oiva sitterin keinuttaja, joten aloin treenauttamaan Nugaa tähän tärkeään tehtävään heti sitterin saavuttua. Tällä hetkellä koira keinuttaa istuinta jo melko sujuvasti, tosin kun vauvan laittaa sinne makoilemaan koiran taidot mystisesti katoavat ;) ...eiköhän se vielä opi.

Yhteiselo on sujunut hyvin koiran ja vauvan välillä, eikä ongelmia ole ollut. Toivottavasti se myös jatkuu samanlaisena. Seuraavat haasteet saattavat tulla, kun lapsi lähtee liikkeelle ja haluaa mennä koiran luokse omatoimisesti.

Kokeilin muuten edellisviikonloppuna ensimmäistä kertaa haastavinta palapeliä pitkään aikaan. Pakkasin nimittäin autoomme perus viikonloppuvarustuksen, johon näin musiikin harrastajana kuuluu muutama soitin sekä vahvistin. Lisäksi mukaan piti mahtua vaunut, matkatavarat, hoitokassi sekä lastenistuin. Kysymys kuuluu, miten sen koiran vielä saisi ujutettua turvallisesti matkaan mukaan. Vaimonko tilalle?