Kohti korkeuksia

Meillä harjoitellaan kovasti tasapainoa ja viime aikoina on nähty paljon akrobatisia taitoja, enkä puhu nyt itsestäni.

Poju on alkanut nousta tukea vasten seisomaan ihan omatoimisesti. On hienoa nähdä tuo pikkupojan päättäväisyys, kun hän kampeaa itsensä sohvaa vasten pystyyn hieman horjuen. Siinä poju sitten ylpeänä seisoo ja iloitsee suuresta saavutuksestansa, antaen ylävitosia.

Pojulla vauhtia riittää ja kovaa innostusta seisomaan nousemiseen. Olen yrittänyt olla hötkyilemättä turhaan ja antanut pojun harjoitella itsenäisesti. Aluksi olin takamiehenä varmistamassa, mutta kyllä se nyt jo tuntuu sujuvan. Tietysti välillä kopsahtelee, mutta se kuuluu asiaan. Meillä on paljon hyviä harjoituspaikkoja nojatuoleista, raheista ja sohvasta lähtien, joten lisää vaan harjoitusta kehiin.

Täytyy taas katsella kotia sillä silmällä, että joku saattaa ylettää hieman korkeammalle. Uteliaisuus on lisääntynyt entisestään ja kaikki uusi on todella kiinnostavaa. Näin se tietysti kuuluukin olla, mutta välillä havahtuu siihen, että ai niin, jätin muuten puhelimen ja läppärin sohvalle. Jos joskus ihmettelette, että blogiin tai instatilille on ilmestynyt erikoisia päivityksiä, niin pikkumies saattaa olla asialla.