Kaikuu kaikuu

Olen laittanut viime aikoina merkille pojun kiinnostuksen erilaisiin ääniin. Äänet kiehtovat häntä ja pikkuherra suuntaakin yleensä ääntä kohti. Jauhaessani kahvia tai imuroidessa, myös poju alkaa pitää tasaista ääntä. Hän ilmeisesti yrittää matkia näitä ihmeellisiä ääniä.

Erityisesti itseä huvittaa eniten pojun ymmärrys kaiusta. Olemme useamman kerran kävelleen kerrostalon rappukäytävässä ja poju on keksinyt, että siellähän kaikuu. Hän päästelee iloisia kiljahduksia ja huudahduksia sekä kuuntelee tarkkaavaisesti rappukäytävän tuottamaa kaikua.

Perjantaina kävimme moikkaamassa pojun setää ja olimme sen verran myöhään liikenteessä, että pikkuherra lopulta nukahti sedän sängylle. Kotiin lähtiessämme otin pojun tietysti varovasti kantoon ja hän nukkui tyytyväisenä, kunnes pääsimme rappukäytävään. Unenpöpperössä hän alkaa kokeilemaan taas rappukäytävän kaiun viiveitä. Huvittavaa, että pikkumies on keksinyt tämän ilmiön ja tietää milloin kannattaa kiljahdella, vaikka olisi vähän unessa. Taidan hommata hänelle oman kaikulaitteen 1-vuotissynttärilahjaksi.