Istukaa olkaa hyvä

Sain perjantaina vaimolta kuvaviestin töihin. Poika oli oppinut taas uusia taitoja, jotka hän otti nyt käyttöön. Poika nimittäin nousi ensimmäistä kertaa itse istumaan! Olin kyllä hieman yllättynyt, että näinkö nopeasti hän on ottanut tämänkin taidon haltuun.

Päästessäni kotiin tietysti harjoiteltiin pojun kanssa vielä yhdessä istumista lattialla, mutta tällä kertaa hän ei itse noussut istumaan, vaikka kuinka yritin tsempata ja kannustaa. Tässä on varmaan sama juttu kuin ryömimään lähtemisessä, eli hän harjoittelee sitä vaivihkaa muutaman kerran ja parin päivän päästä on täysi tohina päällä.

Tämä taito oli ehkäpä viimeinen vähään aikaan, minkä näkemisen missaan ollessani töissä. Enää on jäljellä kolme työpäivää ja sitten koittaa odotettu koti-isyys. Tämän jälkeen on minun vuoroni lähetellä vaimolle töihin kuvaviestejä pojun uusista taidoista. Saattaa kyllä vaimolta päästä itku, jos ei näekään ensiaskeleita ihan livenä.

Odotan innolla ensi torstaita, mutta toisaalta on kutkuttavan jännittävät fiilikset. Millainenkohan ammatti se koti-isä oikeasti on ja vastaako se niitä omia kuvitelmia sekä odotuksia?