Vuoden 2017 parisuhdeteko - Aikalisä

Nyt pitäisi jostain saada lisäaikaa, sillä tuntuu, että vuorokaudessa ei meinaa tunnit riittää. Olen todennut, että pojun ollessa hereillä on täysin turha edes yrittää tehdä ”omia hommia” samaan aikaan. Parempi, kun suosiolla antaa pojulle hänen tarvitsemansa huomion ja valvoo hänen tekemisiään kuin haukka. Sen verran on nimittäin pikkuherralla vauhtia nykyisin, että pakko katsoa koko ajan perään.

Pojulla on tulevalla viikolla 1-vuotissynttärit. Ei voi uskoa, että vuosi meni näin nopeasti. Ollaan menossa synttäreiden kunniaksi ottamaan valokuvia valokuvastudiolle, niin saadaan ikuistettua poju tuoreeltaan 1-vuotiaana. Poju on oppinut seisomaan ilman tukea ja otti jo ensiaskeleetkin. Luulen, että ei mene kauaa siihen, kun hän jo kävelee omatoimisesti. Vihdoin tänään päästiin testailemaan mummilta ja paapalta joululahjaksi saatua uutta pulkkaa. Poju oli ihan innoissaan ja naurua riitti. Välillä oli pikkumies mukkelis makkelis hangessa, kun kokeiltiin mäenlaskua. Sepä oli vaan entistä hauskempaa. Kyllä nukahti poju nopeasti päiväunille pulkkareissun jälkeen.

Olen viime aikoina taas pohtinut, että lapsiperheen arjen keskellä oma aika on todella rajallista ja nyt on kyse vasta yhdestä lapsesta. Mitä se sitten onkaan useamman muksun kanssa, jos sellaisia joskus ilmaantuu?

Vuosi sitten aloitin bloggaamisen täysin pystymetsästä, sillä halusin haastaa itseäni kirjoittamaan pojun vauvavuodesta. Otin tietysti selvää, minkälainen voisi olla hyvä blogi. Tein parhaani ulkoasun eteen ja yritin keksiä mielekästä sisältöä. Halusin panostaa blogiini heti alusta asti 100% ja tehdä niin hyvää jälkeä kuin osasin. Postaustahtini on pääsääntöisesti ollut noin kolme kertaa viikossa.

Kuluneen vuoden aikana yllätyin, että blogini lähti nopeasti lentoon. Sain lukijoilta positiivista palautetta ja blogini tuntui saavan myös uusia lukijoita. Alusta asti olen myös saanut tehdä mielenkiintoisia yhteistyökuvioita erilaisten yritysten kanssa. Lisäksi olen päässyt mukaan bloggareille järjestettyihin tapahtumiin, joissa olen päässyt tutustumaan Suomen eturivin bloggaajiin. Syksyllä sain myös kutsun tähtibloggariksi Marja Hintikka Live –ohjelmaan. Blogillani oli vuoden 2016 aikana Google Analyticsin mukaan lähes 90 000 sivulatausta. Kaikki tämä tapahtui vuodessa, kiitos teidän.

Nyt olen tienhaarassa, jossa joudun valitsemaan mitä haluan tehdä blogini kanssa ja tarkemmin ottaen vapaa-ajallani. Olen kirjoittanut poikamme vauvavuodesta ja pohdin, millaista sisältöä pystyisin vielä tarjoamaan, jotta bloggaaminen voisi pysyä itsellekin mielekkäänä tekemisenä. Haluaisin edelleen kehittää blogia ja tuoda sinne uutta mielenkiintoista sisältöä. Blogi pitäisi siis viedä kokonaan uudelle tasolle. Se tarkoittaisi käytännössä myös siirtymistä ammattimaisempaan otteeseen ja postaustahdin kiristämiseen.

No mikä tämän esteenä sitten on? Samaan aikaan pyöritän pientä äänituotantopajaani, jonka työt ovat myös lisääntyneet hurjasti viime vuoden aikana. Äänityöt olen käytännössä hoitanut aina iltaisin pojun mentyä nukkumaan. Vapaita iltoja ei kovin paljon siis ole ollut. Parisuhdeaika ja yöunet ovat olleet se, mistä on ollut helpoin tinkiä. Tähän haluan kuitenkin tehdä nyt vuoden 2017 myötä muutoksen.

Minun täytyy myöntää tosiasia, että vapaa-aikani ei tule riittämään kaikkeen. Joudun ottamaan aikalisän.

Blogini tulee hiljentymään ainakin toistaiseksi, koska haluan keskittyä nyt ensisijaisesti koti-isänä ja aviomiehenä olemiseen sekä oman ääniputiikin pyörittämiseen ja liiketoiminnan kasvattamiseen. Keväällä meillä on luvassa myös muutto uudelle paikkakunnalle, ensimmäiseen ikiomaan kotiin.

Siispä kiitän ja kumarran tältä erää. Kiitos kun jaksoit lukea juttujani.

P.S. päivittelen vielä jatkossakin seikkailuistamme kuvia instagramiin.