24h haaste – Vuorokausi pojun kanssa kahdestaan

24 tuntia aikaa selviytyä ”vauvan kanssa kahdestaan” -haasteesta, nimittäin sitten vaimo palaa takaisin pikareissulta. Tällaisia tehtäviä varten olen saanut erityiskoulutusta, lähinnä vaimolta, joten nyt on aika ottaa haaste vastaan. Tietysti olen ollut aikaisemminkin pojun kanssa kahdestaan, mutta ihan kokonaista vuorokautta ei olla vielä oltu kotona pelkällä äijäporukalla.

Vaimo tuli tänään iltapäivällä takaisin, joten kerrataanpa tähän vuorokauden tapahtumat:

Eilinen iltapäivä ja ilta meni mukavasti katsellessa jääkiekkoa. Mekin pääsimme mukaan vaihtoihin ja tekniseen huoltoon. Tuntui kyllä siltä, että vaippaa sai olla vaihtamassa koko ajan. Nyt kun poju on saanut maistella kiinteää ruokaa vähän joka päivä, niin vaipastakin löytyy aikaa jytkyä tavaraa. Ei kannata hirveän syviä henkäyksiä ottaa vaipanvaihdon aikana.

Tuosta ruokailusta muuten sen verran, että yleensä poika on helppo nälän koittaessa kiikuttaa äidin rinnalle. Nyt vaimon poissa ollessa piti hieman ennakoida nälän tilannetta, jotta ehti lämmittää ruoan tai tuttipullon sopivasti ennen maailmanloppua.

Olin suunnitellut käyväni kaupassa, mutta enpä sitten kaiken tämän kiireen keskellä viitsinytkään lähteä. Vaikka eihän meillä mikään kiire ollut mihinkään, mutta ruokkiminen, yleinen viihdyttäminen, unille nukuttaminen ja vaipanvaihto otti vaan oman osansa. Meinaisin itsekin unohtaa syödä vaikka yleensä se ei unohdu ikinä (ja sen kyllä huomaa). No pieni dieetti ei olisi pahitteeksi, löysin kuitenkin kaapista jotain hernekeiton tapaista. On tylsä alkaa tekemään kunnon ruokaa vain itselle.

Poika nukahti sopivasti iltapuuron ja maitokulauksen jälkeen yöunille. Itsekin meinasin torkahtaa, kun makoiltiin yhdessä sängyllä.  Yö sujui onneksi yhden pysähdyksen taktiikalla ja aamulla oli kohtalaisen virkeä fiilis, sillä poju antoi nukkua aamulla seitsemään asti. Varsinaista luksusta.

Olin suunnitellut tänään aamupäivästä tekeväni kotona vähän töitä muutaman projektin parissa, mutta se onnistuisi vasta päiväuniaikaan. Sain pojun lopulta päiväunille, mutta hän ei suostunut nukkumaan siinä vaiheessa kuin 40min, joten enpä ollut päässyt juuri kahvin keittoa ja meilien lukemista pidemmälle. Ehkäpä seuraavilla päiväunilla uudestaan, olihan kello vasta 9 aamulla.

Poju onneksi nukkui toiset päiväunet lounaan jälkeen, joten sain siinä välissä hieman työskenneltyä. Olisi kyllä itsellekin tehnyt höpöä lyhyet väliunet.

Vaimo tulikin kotiin näihin aikoihin, joten haaste oli suoritettu!

Tekisi ihan hyvää jokaiselle isälle viettää samanlainen setti lapsen/lasten kanssa, sillä vasta siinä ymmärtää kuinka kokopäivätyötä lasten hoitaminen oikeasti on. Varmasti riippuu myös lapsesta, mutta ainakin meidän tapaus on hieman enemmän hyvällä tavalla huomionkipeä. Vaimon pisteet kyllä taas nousi, sillä hän käy päivisin kaupassa ja hoitaa kotitöitä kaiken tämän pyörityksen ohella. Luultavasti itsekin pystyisin samaan, mutta se vaatisi vielä muutaman harjoituspäivän.

Nyt vaan kaikki samassa tilanteessa olevat isät kokeilemaan 24h haastetta! :)